Maunulan kesäseminaari järjestettiin perjantaina 6.6.2008 jo 12. kerran. Seminaarin teemana oli Älykkäät metropolin solmut - kohti itseohjautuvaa kaupunginosakehitystä. Seminaarissa pohdittiin metropoliseudun kehittämisen hallintaa. Tilaisuus oli kiinnostava läpileikkaus metropolialueen kehittämisen tilanteesta ja kehittämiseen liittyvistä taustaideoista. Lisäksi saatiin kuulla, miten Greater Helsinki Vision 2050 -kilpailun tuloksia työstetään jatkossa 14 pääkaupunkiseudun kunnan kesken ja miten kansalaiset osallistuvat prosessiin.

Seminaarin alustajina olivat ylitarkastaja Peter Fredriksson (Ympäristöministeriö), yliarkkitehti Aila Korpivaara (Ympäristöministeriö), arkkitehti, TkT vs. tutkimuspäällikkö Raine Mäntysalo (Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus), arkkitehti Ilona Mansikka (WSP Finland), konsultti,  tutkija Sirkku Wallin (Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus) ja toimitusjohtaja Mikko Virkamäki (Kotialue Oy).

SEMINAARIN LUENTOKALVOT
Peter Fredriksson: Metropolipolitiikka hallinnan haasteena 
Aila Korpivaara: Metropolialueen kasvun haasteet - Vetovoimainen metropoli    
Raine Mäntysalo: PARAS-hanke ja luhmannilainen aluepolitiikka    
Ilona Mansikka: Greater Helsinki Vision 2050 
Sirkku Wallin: Living Lab toiminta ja digitaalisten palveluiden kehittäminen 
Mikko Virkamäki: Malli - pilotointi - levittäminen - case ryhmäkorjaus    
Hannu Kurki: Systeeminen näkökulma metropolialueen kehittämiseen 

Ks. myös seminaarin taustatiedot

Peter Fredriksson esitteli hallituksen pääkaupunkiseudun erilliskysymyksiä varten käynnistämää metropolipolitiikkaohjelmaa. Politiikkaohjelman tavoitteena on ratkaista alueen maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmia sekä edistää elinkeinopolitiikan ja kansainvälistymisen toteutusta ja ehkäistä syrjäytymistä.

Valmisteltavia kärkihankkeita ovat 1) valtion ja Helsingin seudun kuntien asunto- ja tonttituotantoa tehostava aiesopimus, 2) Helsingin seudun kuntien keskeisten maankäyttöratkaisujen ja liikenneinvestointien tiiviimpi yhteensovittaminen, 3) metropolialueen kilpailukykystrategian valmistelu ja toteutus, 4) maahanmuuttopolitiikkaa koskevan
ohjelmakokonaisuuden laatiminen ja toteuttaminen ja 5) pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma sekä lähiöohjelmaan sisältyvät sosiaalista eheyttä vahvistavat toimet.

Metropolikehityksen hallinnan ongelmista Fredriksson nosti esiin 1) hajauttamisen riskit eli kunnan edun suhteessa PKS-seudun etuihin, 2) siirtymisen suunnittelusta hallitsemattomaan monikeskisyyteen, 3) markkinoiden toimivuuden esim. rakennusalalla, 4) sosiaalisen pirstoutuneisuuden kustannusten jaon ja 5) hallinnon läpinäkyvyyden.

Ongelmana Fredriksson piti sitä, että vallitseva käsitys kaupungin/metropolin kehityksestä vastaa huonosti todellisuutta. Tarvitaan uusi ymmärrys kehityksen dynamiikasta eli uusia käsitteitä, ajattelumalleja ja metodeja. Esimerkkinä Fredriksson mainitsi kirjallisuudesta kirjat Cities without Cities Netzstadt sekä käsitteet Self-Renewal, alueellinen innovaatiojärjestelmä, osaamiskeskittymät ja alueelliset klusterit, Politiikan ja Sosiaalisen 2.0 eli henkilökohtaisen ja kollektiivisen ymmärryksen ja toteuttamisen uudet areenat.

Aila Korpivaara tarkasteli metropolialueen kasvun haasteita. Perinteisiä valtion keinoja kehittää kaupunkiseutujen kehitystä ovat lainsäädäntövalmistelu, strategiat ja linjanvedot sekä ohjelmat. Rahan jakamisen merkitys keinona on vähentynyt. Korpivaara esitti kysymyksen, mitä muita keinoja voisi olla? Haasteina ovat ilmastomuutos/kestävä kehitys, kilpailukyky, hyvinvointi sekä vuorovaikutteisuus suunnittelussa. Tavoitteena on myös koko maan ja metropolialueen kehittämisen yhteensovittaminen.

Seudun vetovoima koostuu inhimillisistä toiminnoista (tuotanto, kulutus, liikenne), väestöstä (ikärakenne, sosiaalinen rakenne, varallisuus) sekä alueen fyysisestä rakenteesta. Yhä vähemmän valtiovalta voi vaikuttaa näihin asioihin ja yhä enenevässä määrin ratkaisun avaimet ovat alueilla itsellään.

Korpivaaran mukaan kestävä kehityksen edistäminen on käsitteenä laajempi kuin kasvihuoneilmiön torjuminen. Kestävän kehityksen edistäminen suunnittelussa koostuu seuraavista näkökulmista: 1)  maankäytön tehokkuus, asukastiheys, 2) yhteydet, saavutettavuus, 3) osallistuminen, integroitu päätöksenteko, 4) sekoittuneet toiminnot, 5) paikallinen omaleimaisuus ja 6) julkinen ulkotila.

Raine Mäntysalo tarkasteli alueajattelun kehittymistä luhmannilaisesta näkökulmasta. PARAS-hankkeen teemoista Mäntysalo nosti esiin seutuistuvan kaupungin ja suuruuden ekonomian tavoittelun suhteen palvelujen saavutettavuuteen.

Kiinnostavana muutoksena Mäntysalo nosti 80-luvulta siirtymisen lähidemokratia- ja kaupunginosavaltuustoajattelusta verkostomaiseen yhteishallintaan eli aluetason päättäjyydestä aluetason toimintaan (ns. PPPP = Public, Private, People, Partnership). Myös seutuhallinnon muutoksen vaikutus alueiden indentiteettiin (kaupunginosa, lähiö) on kiinnostava muutostekijä, mikä saattaa johtaa perinteisen kuntatason merkityksen vähentymiseen.

Mäntysalo esitteli Niklas Luhmannin  ajattelua yhteiskunnassa rinnakkaisina toimivista funktioista (politiikka, talous, oikeus, tiede, uskonto, perhe).  Funktiosysteemeissä kehitys tapahtuu itseviittaavana toimintana jatkuvana rajanvetona systeemin ja sen ympäristön välillä. Ihmiset toimivat monissa systeemeissä samanaikaisesti ja vuorottelevat niiden välillä tavoitellen poliittista enemmistöä talouden, tieteen tai juridiikan argumentein.

Sirkku Wallin esitteli Living Lab –toimintatavan taustoja. Toimintamallin kehittäjä professori William Mitchell (MIT Media Lab and School of Architecture) esittää, että käyttäjäkeskeisten tutkimusmenetelmien avulla voidaan oikeassa asuinympäristössä (Living Labs) kehittää, integroida, ja käyttöönottaa moniulotteisia ratkaisuja, joita tarvitaan yhä enemmän evoluutiomaisesti muuttuvissa elämisen ympäristöissä.

Digitaalisen palvelutoiminnan kehittämisen haasteen ovat enemmän organisatorisia kuin teknisiä. Ongelmana ovat ymmärryskuilut teknologian tuottajien ja perinteisten palveluntarjoajien välillä, palveluntarjoajien ja käyttäjien välillä sekä käyttäjien erilaiset kyvyt, mahdollisuudet ja intressit.

Keskeisenä kysymyksenä on, millä edellytyksillä käyttäjät tai kansalaiset voivat toimia tasavertaisina kumpaneina.

Mikko Virkamäki
esitteli MAP-hankkeessa kehitetyn putkiremonttien ryhmäkorjausmallin kautta asuinalueella tapahtuvaa innovaatiotoimintaa, jossa toimintamalli ensin luodaan, sitten pilotoidaan ja lopuksi levitetään uusille alueille. Virkamäki oli kriittinen Living Lab –toimintatavassa teknologialähtöisiä hankkeita kohtaan. Keskeisinä asioina asuinalueiden käytöstä kehittämisessä Virkamäki nosti esille 1) alueen sosiaalisen pääoman kehittämistä edistävänä tekijänä, 2) asukaslähtöisen toimintatavan, 3) mandaatin saamisen alueelta kehitystyölle sekä 4) vuorovaikutteisen kehittämistavan. Virkamäki korosti, että alueella tapahtuvassa kehittämistyössä on aina ajettava alueellista etua esim. putkiremonttimallin kehittämisessä taloyhtiöiden etua.

Ilona Mansikka (WSP Finland) kertoi Greater Helsinki Vision 2050 -kilpailun voittajatyöstä. Kilpailun järjesti pääkaupunkiseudun 14 kuntaa tavoitteenaan hakea ideoita seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittämiseen. Kilpailu julistettiin joulukuussa 2006, työ piti luovuttaa 30.5.2007 ja voittajatyö julkistettiin joulukuussa 2007.

Pääkaupunkiseudun 14 kunnan seudullisessa MAL-yhteistyössä (Maankäyttö, Asuminen, Liikenne) on sovittu, että kansainvälisen ideakilpailun pohjalta laaditaan vuoteen 2050 ulottuva visio. Visio on valmis keväällä 2009. Vision pohjalta laaditaan yhteinen strategia, jonka jälkeen päivitetään MAL 2017 toteutusohjelma. Myös pääkaupunkiseudun kuntien seuraava yleiskaavatyö tehdään yhteisesti.

MAL-neuvottelukunta on tilannut kilpailun voittajilta eli WSP Finlandilta (1. palkinto) ja Demokselta (jaettu 2. palkinto) jatkotyön, jonka tavoitteena on kilpailun tulosten analyysi, tiedottaminen ja avaaminen kunnille ja kansalaisille sekä kilpailun ideoiden jatkojalostaminen Helsingin seudun vision pohjaksi  

Työ sisältää analyysivaiheen, kuntaryhmä- ja sidosryhmäkierroksia, kansainvälisen Ideahaavi-seminaarin sekä näiden pohjalta lopputuloksena synteesiraportin kilpailun annista vision pohjaksi. Kansalaisosallistuminen järjestetään lähinnä internetin välityksellä (uusittu nettisivusto ja blogi avautuvat elokuussa) sekä Megapolis-tapahtuman yhteydessä syyskuussa 2008

WSP Finland toimii pääkonsulttina, YTK tutkijan roolissa ja kilpailussa toiseksi tullut Demos ideoi ja hoitaa kansalaisosallistamista sekä vastaa viestinnästä.

Seuraava Maunulan XIII kesäseminaari pidetään perjantaina 5.6.2009.

KIRJALLISUUTTA
Oswald, F & Peter Baccini, P (2003) Netzstadt—designing the urban  

LISÄTIETOJA
Maunula Living Lab  

METKA-SELVITYS (julkaistu 10.6.2008)
Metropolialueelle kestävä aluerakenne  (selvityksen kotisivut)
Tukholman seutu: Carl-Johan Engström 
Oslon seutu: Ann Irene Saeternes

Uusimmat viestit

  • Ei viestejä