Talvisena tammikuun päivänä 1967 muutimme Hämeenlinnasta Maunulaan. Emme aavistaneet, mitä tulevat vuodet toisivat tullessaan. Sodan jälkeen oli Maunulaan rakennettu puutaloalue. Tietääkseni niihin tuli vain kylmä vesi. WC oli kai ylellisyyttä. Saunassa käytiin nykyisessä Saunabaarissa. Nyt talot aiottiin purkaa.

Lastentarha, jossa oli yksi osapäiväryhmä, toimi Pirkkolassa omakotitalossa. 1952 aloitti  Metsäpurontie 27:ssä toimintansa lastentarha Maunula. Ankkalammen päiväkoti. Johtajana oli  ainakin 20 vuotta Ester-täti, jonka vieläkin monet Maunulassa muistavat.

Koulua käytiin kahdessa vuorossa. Lastentarhassa oli iltapäivällä osapäiväryhmiä. Nykyisen kirkon paikalla kasvoi kolme komeata kuusta. Sääli, että ne täytyi poistaa kirkon tieltä. Puutalot purettiin. Tilalle rakennettiin komeita punatiilitaloja. Suursuolle tuli uusi lastentarha.

Polkujen, Liesi-, Malka- ja Pirttipolku, alue, jossa asuimme, oli mainio asuinpaikka lapsille. Aina oli joku kaveri oven takana tai lapsi itse oli kaverin oven takana. Ympäristö houkutteli pieniin seikkailuihin. Oli valtaoja, hyppyrimäki, Metsälä, Patterinmäki ja jopa Pirkkolan urheilupuisto.

KAKSI SEIKKAILUA

Pirttipolulla oli kielletty menemästä liian kauaksi. Metsälään ei saanut mennä. Erään kerran poikani Jukka tuli myöhästyneenä kotiin ja jo ovensuussa tunnusti: “ Äiti, jos et ole vihainen ,kerron sulle kivan jutun.” No,en ollut vihainen. “ Me kylläkin oltiin Metsälässä. Siellä rakennetaan vanhusten ilonpitotaloa. Sinne sinutkin viedään, kun tulet vanhaksi.”

Talonmiehen pojan kanssa Jukka teki monia seikkailuretkiä. Eräänä iltana Jukka saapui taas myöhässä kotiin. Sanoin, muka ankaralla äänellä: “Jaha, sitä on sitten oltu tupakalla!” Jukka syyllisenä: “ Mistä sä sen voit tietää?”Pojat olivat polttaneet koiranputkea. Jukan suun ympärillä oli musta rengas.


MAUNULAN LAPSIMÄÄRÄ VÄHENI

Alueella oli lopuksi kuusi lastentarhaa. Nimi muuttui  päiväkodiksi. Olin päiväkodin johtajana alueen kolmessa päiväkodissa, jokaisessa  kahdeksan vuotta. Kohtasimme perheitä, joilla oli moniakin vaikeuksia. Ilonhetkiä oli tietysti enemmän. Meillä oli erittäin luottamukselliset ja lämpimät suhteet lasten vanhempiin. Kiitos heille siitä.

Lapset kasvoivat. Lapsimäärä alueella väheni. Päiväkoteja suljettiin. Nyt alueella on kolme päiväkotia. Ne toimivat hyvässä fröbeliläisessä hengessä Maunulan lasten hyväksi.

Olen ollut muutaman vuoden Maunulan Seudun Eläkeläisten sihteerinä. Tänä aikana olen tutustunut Maunulan elämän menoon aivan toisesta näkökulmasta.

Helsingissä 09.08.2011

Silja Koskeli

P.S. Jos lukijalla on muistoja, joista haluaisi kertoa minulle sähköpostini on (silja.koskeli  at  hotmail.com). Olen myös Facebookin sivulla!

Uusimmat viestit

  • Ei viestejä