p 017 pirttipolkulehmus

Yhtenäiset rivitalot pilkottavat metsälehmuksen eli niinipuun oksiston lävitse

Liesipolku, Pirttipolku, Malkapolku, Paanutie (PiLiPaM)

Ekelundin sommitelmassa rivitalojen tiilikattoiset rivistöt laskeutuvat Sahanmäeltä kohti niittypuistoa. Liike jatkuu asuntojen sisäisessä monitasoratkaisussa, joissa sisäänkäynti liittyy esteettä ulkotilaan.

Sahanmäen rinneratkaisussa näkyy Maunulan vanhan osan perusajatus, jossa maisema, metsäluonto ja puutarhat yhdistyvät ja muodostavat portaattoman siirtymän alueen sisällä. Alkuperäisen maastonmuodot on säilytetty eikä suuria maamassoja ole siirrelty.

Asunto-osakeyhtiö Oulunkylän 22 rivitaloa muodostivat yhden ensimmäisistä aravarivitaloyhtiöstä, ja se oli kaiken kaikkiaan Suomen suurin. Asuntoihin muutti paljon kaupungin virkamiesperheitä lapsineen; heille avarat tilat ja oma piha olivat mieleen sodanjälkeisen asuntopulan ja ahtauden aikoina. Jokaisella asunnolla on vaihtelevan kokoinen etu- ja takapiha sekä yhteiset väljät viheralueet ympärillään. Kaartuvat liuskekivikäytävät johtavat oven edustan patiolta pihan perälle. Joillakin pihoilla on vielä alkuperäisiä vesialtaita.

Muutto Pirttipolulle 1952

Pirttipolkua kulkiessa ollaan syvällä rivitaloalueen sydämessä: etelämaalainen rehevyys ja eri lajisten kasvien runsaus luo katutilasta osan suurta kaupunkipuutarhaa. Rivitalojen pihoja ei ole tarkoitettu aidattaviksi, vaan ne liittyvät avoimesti ympäröivään maisemaan. Ns. postipolku on kulkenut ovelta ovelle. Vehreimpään vuodenaikaan talojen julkisivuista erottaa nykyään vain ääriviivat.

Pihojen suunnittelussa oli apuna kaupungin siirtolapuutarhaneuvoja Elisabeth Koch, yksi Helsingin viheralueiden suunnittelun pioneereista. Alkuperäisiä pihasuunnitelmia on löytynyt muutama.

Pihoille istutettiin erillisinä ryhminä kukkia, pensaita, hyötykasveja ja hedelmäpuita. Perunapenkeillä, ryytimailla ja marjapensailla oli omat paikkansa. Ne olivat sodan ja pula-ajan jälkeen tarpeen myös kaupunkipuutarhoissa. Koristekasveina oli mm. köynnösruusuja, Kiinan syreeniä, tuhkapensaita, angervoja, rhododendronia.

Pirttipolun alatyypin pihat jatkuvat suoraan puistoon ja niillä on myös paljon luonnonvaraisia kasveja kuten keväällä kukkivat kiurunkannukset, valkovuokot ja harvinaisuutena keltavuokko. Pihoilla tavataan myös jäniksiä, fasaaneja, siilejä ja onpa ikkunan edestä juossut kettu ja supikoirakin.

Pirttipolun päässä numerossa 4 on alueen huoltorakennus, jossa sijaitsivat yhteiset pesu- ja askartelutilat ja kauppa. Isot ikkunat paljastavat viimeisen kauppiaan nimen mukaan ”Salmisen” kauppana tunnetun liikehuoneiston paikan.  Arkkitehti Tuomas Väyrysen 1955, siis muutama vuosi rivitalojen valmistumisen jälkeen, suunnittelema rakennus on edelleen rivitalojen toiminnan keskipiste. Kaupassa on jo pitkään ollut musiikkistudio ja yksityinen musiikkikoulu; kerhohuone on ahkerassa käytössä mm. asukkaiden kierrätyspisteenä; lenkkisaunassa voi tavata naapureita ja ruokapiiri toimittaa lähiruokaa.

Huoltorakennuksen yhteydessä oleva pitkä autotallirakennus oli merkittävä moderni uudistus 1950-luvulla, jolloin henkilöautojen määrä oli vielä vähäinen.

Asukkaiden yhteistoiminta kanavoituu mm. asukasyhdistys PiLiPaM:n kautta. Yhtiöllä on jopa oma lippu. Taloyhtiön 40-vuotisjuhlasta lähtien 1992 on oma lippu nostettu tankoon fanfaarin ja lippulaulun säestyksellä. Taloyhtiön kotisivut avattiin 60-vuotisjuhlien kynnyksellä.

Pirttipolun päässä on metsälehmuksia. Metsälehmus eli niinipuu on Maunulan nimikkopuu.

Oulunkylän rivitalojen kotisivut

pirttipolku verivaahtera p img 1059 sp

Pirttipolun varrella on mm. verivaahtera (kuvassa) tammia, kirsikkapuita, mongolian- ja tataarinvaahteroita, tuijia ja syreenejä. Syksyisin rastaat ja tilhet tulevat herkuttelemaan pihlajanmarjoilla.

Iso kuva: Heidi Gabrielsson
Lisäkuvat: Susanna Pitkänen

Seuraava kohde

Uusimmat viestit

  • Ei viestejä