”Kansakoulu käytiin Maunulassa. Kansalaiskoulu oli Pakilassa. Oppikouluun ohjautui vain pieni osa ikäluokasta. Kansalaiskoulun ja oppikoulun välimatka oli aika pitkä, joten suurempaa skismaa ei ryhmien välillä ollut.
Me alotettiin oppikoulu kansakoulun tiloissa. Mäkin oon käyny seitsemän ja puoli vuotta kansakoulua ilman että jäin kertaakaan luokalle…Meidän ongelma oli se, että kun toi uusi koulurakennus valmistui 1958, muuttivat myös Vaasanrinteen lyseon porukat tänne kouluun. Vaasiksen lyseo oli ollut silloisen oli kauppahallin yläkerrassa. Sieltä tuli likimain 500 oppilasta yhdessä hötäkässä. Kuvittele kun ne tulee tuhannen maunulalaisen, pakilalaisen ja muiden vanhojen joukkoon. Varsinkin pojilla oli kova työ saada arvojärjestys selväksi. Käytiin pikkasen vaille pirusti tappeluita ennen kuin maatiin selville, kuka seisoo jonossa ensimmäisenä.”

0115.jpg”Oppikoulua käytiin kolmessa vuorossa. Silloin kun siirryttiin tähän uuteen kouluun oli aamuvuoro, iltavuoro ja päivävuoro. Jako perustui siihen, että käytettiin hyväksi urheilun kaksoistunnit.

Maunulassa ei koskaan ollut urheilukenttää. Me käytiin Olunkylässä tai Käpylän raviradalla. Ja silloin kun sinne mentiin, piti varata tunti menoon, kaksi tuntia urheiluun ja tunti taas takaisin paluuseen. Ne joilla oli rahaa, menivät bussilla, me rahattomat käveltiin.

Urheilutuntien aikana luokissa opiskeli päiväryhmä. Lukujärjestykset rakennettiin niin, että urheiluvuorossa olevien luokkia voitiin käyttää.”


(Lainaukset ja kuva: Maunulan leikkikentän leikkijät)