Hannu-Matti Wahl / marraskuu-98

VANHOIOHIN KARTTOIHIN LIITTYVÄ SANASTO :
Geometrisk karta eli Isojakokartta
Yleensä tankomenetelmällä (sv. stångfall, stångmätning ) mitattujen peltotilukset, niittyjen ja metsätilusten jaon tarpeisiin tehty kartta ja jakokirja. Kartta on tehty mittakaavassa 1:4000 ja mittayksikkönä on kyynärä (0,594 m) ru. Aln.
Stångfall, stångfällning – su. - tankomittaus: Menetelmä, jolla sarkoja (tegskifte) tai yhteisiä pelto- , niitty- ja metsäomistuksia jaetaan oikeudenmukaisesti kylän tilojen (hemmanen) välillä.
Isojako (sv. Storskifte) Maanjakouudistus, joka säädettiin valtiopäivillä v. 1757. Uudistuksen tarkoituksena oli aikaisempien pienien ja sekaisin toistensa joukossa olevien (maa)omistusten jako suurempiin ja luvultaan vähäisempiin yksikköihin. Tarkoituksena oli maankäytön ja sen tuoton tehostaminen (ks. myös "Uusjako"). Isojako oli suoritettava mikäli yksikin kylän talonpojista sitä vaati.
Uusjako (sv. Nyskifte) Jakotoimi v. 1848 annettujen määräysten mukaan liittyen suurjaon järjestelyihin. Tarkoituksena oli saada yksittäisten talojen omistukset ja erityisesti viljelykset yhtenäiseksi. Suurjaon järjestelyt aiheuttivat talojen siirtoja ja teiden rakentamista yms. Tämän jakojärjestelyn toimet ovat edelleenkin näkyvissä maaseutukylien kulttuurimaisemassa. (ks. myös "isojako). Suurjaon järjestelyä – storskiftesreglering – on myöhemmin ryhdytty kutsumaan "uusjaoksi" eli "nyskifte".

MUITA TERMEJÄ:
Böle – Uudisviljelmä, uudistalo Paikannimenä böle viittaa ilmeisesti uudisviljelmään, kylään (tai taloon) nähden syrjäistä viljelmää. Sanalla on myös muita merkityksiä , omistusnimenä merkitsee todennäköisesti "uudisviljelmää", "jonkun uudisviljelmää" johon kuulu nimi ja liite – böle. Böle tunnetaan Uudella maalla omistusnimenä esim Kårböle – Kåren uudisviljelmä , Kåren uudistalo. Böle on saattanut myös merkitä rakennusnimen lisäksi myös niittyalueita.
Fördelningsvisare – jakomerkki. Myös "Visare" Maastossa oleva kivistä tai muusta aineesta tehty merkki, joka osoittaa kahden talon tai omistuksen rajapaikkaa. Maunulaan alueeseen liittyvässä kartassa 34/ 5-6 v. 1775 on Vähä Huopalahden kylän Oulunkylän puoleiseen rajaan merkitty talojen välisten metsäomistusten välillä mainitaan useita tämän tyyppisiä merkkejä. Voi olla merkittynä karttaan termillä "Visare"
Gärde– (gärda) – inhägnad - aitaus; Aidattu alue, niitty tai pelto; tarkoittaa myös itse maa-aluetta , maaomistusta aitauksen sisällä. Gärde- päätteellä päättyvät nimet harvinaisia Keskisellä Uusimaalla
Hemman Tila, tilanomistaja - hemmansägare
Malm - malmi Tasainen, hiekkapohjainen maa, metsäinen somerikko
Svedja – kaski Metsämaan kasvuston raivaaminen ja polttaminen viljelyä tai laiduntamista varten. Pihlajiston kartoissa on mainintoja kaskialueista, mm. Holm sved – Holmin kaski.
Svedjebruk – kaskiviljely Metsäalueilla erityinen viljelysmenetelmä, joka perustuu tietyn metsäalueen puuston raivaamiseen ja polttamiseen joko viljely- tai laiduntarkoitukseen. Valittu alue raivataan vuosi tai pari ennen sen käyttöönottoa kuivaamalla ensin puut pystyyn ja myöhemmin kaatamalla ne sekä lopuksi polttamalla puut. Polttamisen tuloksena syntynyt hedelmällinen hiili-ja tuhkakerros antoi hyvän vilja- tai naurissadon muutaman vuoden ajan. Sama kaskialue voitiin ottaa käyttöön uudestaan 20 –30 vuoden kuluttua.
Rå- raja Rå – raja – tarkoittaa yleensä kylien, mutta myös talojen välisiä rajoja. Rajankäynteihin (rågång) liittyy yleensä kartta tav. Geometrinen kartta ja rajaa selventävä rajankäyntiasiakirja. Tässä asiakirjassa on lueteltu kylien välillä molempien kylien edustajien yhteisesti sopimat rajapyykit (råmärke). Rajapyykit voivat olla kivistä tehtyjä röykkiöitä, erityisen muotoinen kivi (esim. siirtolohkare), merkitty puu (jossa rajankäynnin edustajien puumerkki, joku merkki kummankin kylän puolelta.).
Teg – sarka Pellolla oleva, yleensä suorakaiteen muotoinen, viljelty alue. Niiden leveys vaihtelee eri aikoina, joskus ne ovat saattaneet olla erittäin kapeita ja tällöin usein vaikeasti viljeltäviä. Sarkojen kapeus johti usein suuriin ongelmiin. Tämä oli eräänä syynä isojaon suorittamiseen 1750-luvulta lähtien (ks. Isojako).
Vall, vallodling – heinäniitty, heinälle kylvetty pelto. Tarkoitetaan heinälle kylvettyä niittyä tai peltoa, jotka yleensä sijaitsevat lähellä asutusta ja muuta peltoviljelyä. Heinälle kylvön tarkoituksena oli turvata karjan rehun saanti. 1700-luvulla alkanut tapa hankkia heinää karjan rehuksi ja hyödyntää huonoksi käyneitä peltoja/niittymaita tehokkaasti.
Äng – niitty Niittyomistukset – merkitty geometrisiin karttoihin, tärkeä rehunsaannin takia. Voivat olla aidattuja (- gärda, gärde, inhägnad) tai aitaamattomia. Myös hylätyt niityt on merkittyinä kartoissa merkinnällä autio niitty - ödeäng tai ödes äng. Isojako- ja kylien rajakarttoihin ovat niityt merkitty usein niiden omistajien nimellä.
Åker Pelto – tarkoitetaan peltomaata, jota käytetään viljan- tai juureskasvien viljelyyn

LUONNONNIMISTÖ KARTOISSA (ESIMERKKEJÄ):
Laks – lax – su. lahti Suomalainen maastonimi, jonka lainautunut ruotsin kieleen muodossa laks, lax. Nimi esiintyy paikannimissä loppuliitteenä, esim Hoplaks tai Hoplax. Huom! Nimi ei viittaa loheen – lax.
Hop tai Håp 1) hop tarkoittaa jakamatonta maaomistusta tai yhteismaata, yleensä pala maata pellosssa tai niityssä, esim. Hopängen. Hop- nimiset paikannimet tavallisia Uudellamaalla.

2) mahdollisesti suomalaisperäinen nimi, johdettu puunimestä Haapa (håp, hop), esim. Hoplaks

SUOT – mossa, myrmarker, träskmarker
Måssa tai Måsa - suo
Kjiärr – kärr – suo
Kartoissa on merkittynä erilaissa suotyyppejä. Niiden pohjan laatu on usein kuvattu, jotta saataisiin tieto siitä, voidaanko niitä käyttää johonkin, esim suoniittyinä tai kasvaako niillä metsää vai ovatko ne täysin käyttökelvottomia.
Träskir – träsk Vetinen suo, Uudellamaalla myös osittain soistunut järvi
METSÄT – Skogsmarker Metsät on ilmaistu yleensä sen perusteella mitä puustoa metsäalueella kasvaa, samoin puuston laatu on ilmaistu.Esim. kartassa Vähä Huopalahden metsäalueiden kartta (B 7 Hki 34 /3 –4, v. 1775 ) mainitaan metsästä esim. seuraavaa:

1) Stor Skog; dels hög och dels lågtmark med björk, Gran och Tall bewäxt. Iso metsä, osin korkeaa ja matalaa maastoa, jossa kasva koivua, kuusia ja mäntyjä

2) Berg; bewäxt med Gles Tallskog. Kallio, kasvaa harvaa mäntymetsää

3) Sämre skogen; dels hög och dels Låglänt med gran och Björk. Huonoa metsää; osin korkeaa ja matalaa maastoa, kasvaa kuusipuuta ja koivua.


LUONNON TAPAHTUMIIN LIITTYVÄ SANASTO:

Jääkausi sv. istiden Jääkausi oli useita tuhansia vuosi kestänyt jakso jolloin jopa kilometrien paksuinen mannerjää peitti koko Pohjolan alleen. Tämä, järjestyksessään neljäs, jääkausi loppui noin 10 000 – 12 000 tuhatta vuotta sitten. Paksun mannerjään peittämät alueet vapautuivat jään sulamisen myötä ja maankuori alkoi nousta vapauduttuaan jään painosta.
Maankohoaminen sv. Landhöjning

Jääkauden jälkeen paksun mannerjään painama maankuori kohoaa ylöspäin. Aluksi maan pinnan kohoaminen oli nopeaa, mutta vähitellen sen vauhti hidastui. Maankohoamisessa on ollut vaihteluita, eikä se ole ollut täysin säännöllistä. Helsingin seudulla maa kohoaa nykyisin n. 3 mm vuodessa.

Noin 2000 e.Kr vedenpinta oli n. 20 m nykyistä korkeammalla ja n. 1000 j.Kr noin 4 –5 m nykyistä vedenpintaa korkeammalla. Maankohoamisen yhteydessä puhutaan vedenpinnan korkeudesta verrattuna nykyiseen merenpintaa, jota pidetään laskennallisena nolla korkeuspintana.

Rannansiirtymä sv. Strandförskjutning) Jääkauden jälkeistä maankohoamista kutsutaan myös rannansiirtymäksi, sillä maankuoren kohotessa rantaviiva vetäytyy kauemmaksi. Rannan siirtyminen kauemmaksi kuvaa paremmin sitä miksi alueet jäävät ensin veden pinnan yläpuolella ja sitten kauaksi vedestä. Maanpinnalla olevan katselijan kannalta rannansiirtymä on käyttökelpoisempi ilmaisu.

NIMISTÖ:

Henkilönimistö, tilannimet Tilojen nimet ovat usein saaneet nimensä 1) henkilönimien mukaan, 2) uusien tilojen muodostumiseen liittyvistä nimistä tai 3) maastonmuotoon liittyvistä nimistä. Tilojen ja omistusten nimet voivat täten viitata luontopaikkaan, alueen topografiseen muotoon, alueen omistukseen ja omistajan nimeen. Joskus myös johonkin erityiseen tapahtumaan. Nimet voivat muodostua usein näiden tekijöiden yhdistelmästä, kuten Bagge - kömpelö, paksu. Myöhemmin ilmeisesti 1600-luvulta lähtien bagge = pässi.Tilojen nimenä voi henkilönimien lisäksi on myös maastonimet, kuten Backas – Mäki, mäen, kantasana backe, backa.

Tilan henkilöön viittaavan nimen ja sen omistajan nimen välillä ei tarvitse olla mitään yhteyttä. 1700-luvulla alkaa talojen nimet vakiintua, erityisesti isojaon myötä ja myöhemmin myös uusjaon yhteydessä nimet vakiintuvat ja ne ovat käytössä vaikka omistajasuvut vaihtuvat. Jakojen yhteydessä numeroidaan talot, ja kylissä on usein ns. kantataloja , joissa on numero ja nimi. Myöhemmät jaot ovat antaneet lisä- tai alanumerot kantatilojen omistuksille lohkomisten myötä.

Månsas Ruotsalaisen etunimen Måns mukaan annettu tilan nimi
Kottby - Kott Ruotsalaisen henkilöön ulkonäköön liittyvä lisä nimi, tarkoitta tukevahkoa, pyöreähköä henkilöä. Nimestä on muodostunut tilan nimi (mm. Itä uudella maalla Kottas)
Kårby – Kåre – Kare Ruotsalainen etunimi, kerrostumaltaan hyvin vanha nimimuoto, ei kristillinen nimi. Nimimuoto todennäköisesti viikinkiajalta tai varhaiskeskiajalta. Esiintyy mm Itä-Ruotsin paikannimistöissä.
Sonaby Ruotsalainen etunimi + by. Sune, Sona + by

PAIKANNIMET; Keskiaikaisperäisiä nimiä tai uudenajan alun nimiä Helsingissä, otanta:

Helsinki Helsinge v. 1351
Koskela Forsby  v. 1417
Pakinkylä, Pakila vuodesta 1946 Baggböle, v. 1417 Magnus i Buggiabola, v. 1527 Baggeböle, v. 1558 Baggböle
Bocksbacka, Pukinmäki, vuodesta 1925 v. 1435 Boxbacka, v. 1556 Booxbacka, v 1577 Båxbacka
Hoplax (Huopalahti) v. 1417 Magnus i Hapalax, v. 1527 Hopelax, v. 1540 Hoplax
Kottby (Käpylä v. 1927) v. 1556 Kåtte böl, v. 1563 Kotteby
Kårböle (Kaarela) v. 1417 Karisböle, v. 1543 Korböleby
Malm (Malmi) v. 1543 Malm, v. 1551 Malmby
Sonaby (Sunila, 1950-luku) Sonaby v. 1417
Vanda å (Vantaajoki) Aikaisemmin Helsingeå, Vandaå käyttöön 1700-luvulla. 1700- isojakokartoissa lukee Vandaå, maininta Forsius v 1755 Vandaå.- saattaa olla hämäläistä. Perustermi VAN- esiintyy järvien ja virtapaikkojen nimissä, esim. Vanjärvi, mahdollisesti sanasta VANA (uoma, eritt. Joen uoma, uurre) sekä taa (taival, taivalten taa!), toisella puolella jotakin virtaavaa paikkaa. Epävarma merkitys.
Vik (Viikki) v. 1417 maininta Job Vir = Vic merkityksessä lautamies, käräjillä istuja, v. 1543 Vijch, Vik v. 1846
 Åggelby (Oulunkylä) v. 1543 Ogleby, v 1563 Ågelby, - nimen alkuperä epäselvä, esim. Å – joki, glo – soinen paikka (Gloviken !) tai gärrho – aidattu alue (gärde), by - kylä

Lähteet : Harling – Kranck, G. 1990. Namn på Åkrar, ängar och hagar. Skrifter utgivna av svenska litteratursällskapet i Finland. Nr 565. Helsingfors.

Helsingin kadunnimet. 2:n korjattu painos. Helsingin kaupungin julkaisuja 24. Helsinki. 1981.

Helsingin pitäjän historia I – III.

Koskivirta, Tuula. 1967: Helsingin seudun karttakuvan kehitys. 84 s., 15 karttakuvaa, 8 valokuvaa. HY/ maantieteenlaitos. Pro-gradu, kevätlukukausi 1967.

Reviirirakkautta. Kotiseututyötä Helsingin kaupungin osissa. Helsingin Kaupunginosayhdistysten Liitto ry, Helka 1964 – 1994. Jyväskylä 1994.

Suomen maanmittauksen historia 1643 – eteenpäin

Kuusi, S. Isojako Suomessa 1757 – 1809

Nohrström, W. Isojaot Suomessa Venäjänvallan aikana.


Muita  lähteitä: Pro gradu-töitä HY/maantieteenlaitos/Porthania, 6. kerros. Saatavissa luettaviksi laitoksen kirjastosta. Ei lainata ulos.

Bäcklund, Pia, 1997, kevät: Kotiseutuajattelua kaupunkilaisittain. Asukkaan ja asuinpaikan suhde Töölössä ja Pihlajamäessä.119 s, 2 liitettä. Pro-gradu HY/maantieteen laitos/ suunnittelumaantiede.

Luokola, Marja- Leena 1983: Nöykkiön muuttuminen maa- ja metsätalousalueesta asuntolähiöksi. 102 s. 15 liitesivua. HY/maantieteenlaitos/kulttuurimaantiede. Pro-gradu 1983.

Makkonen, Heli 1990: Lähiöt Helsingin suunnittelussa. 51 s. 3 liitesivua.HY/maantieteenlaitos/suunnittelumaantiede. Pro-gradu 1990.

Summanen, Juha 1987: Malmi suunnittelukohteena. 130 s.HY/maantieteenlaitos/suunnittelumaantiede. Pro-gradu 1987

Talja, Kaija 1988: Lähiöuudistuksen tarve ja mahdollisuudet Espoon Soukassa. 91 s.HY/maantieteenlaitos/suunnittelumaantiede

Talvio- Arto 1990: Myyrmäki – Martinlaakson alueellinen kehitys. 82 s.HY/maantieteenlaitos/suunnittelumaantiede

Ristimäki, Mika 1998 (GIS-työ):Yhdyskunta rakenteen seurannan mahdollisuudet paikkatietojen asulla. 64 s. 53 liitesivua. HY/maantieteenlaitos/kulttuurimaantiede. Pro-gradu, kevät 1998.

Linkkejä internetissä: Jan Strangin karttatietolomakkeet
Pauli Kruhsen "Suomen historian dokumentit"
Historiallisia karttoja ( Hämeenlinnan kaupunginkirjaston linkit )
Helsingin kartta
Karttapaikka