Metsälehmus

Metsälehmus
Metsälehmus, joka on eri laji kuin risteytyksenä viljelty puistolehmus, on nykyisin melko harvinainen puulaji Suomessa, vaikka se ilmeisesti on ollut ensimmäisiä jääkauden jälkeisiä tulokkaita koivun ja männyn jälkeen. Se levisi aluksi hyvin nopeasti aina Nurmeksen korkeudelle asti, mutta ilmaston kylmeneminen ja lehtoalueiden raivaus uudisasutukseen ovat vähentäneet sen levinneisyysalueita huomattavasti. Sen leviämisen haittana on myös myöhäinen kukinta-aika - heinä-elokuun vaihteessa - mistä syystä siemenet eivät joka vuosi ehdi kypsyä itämiskelpoisiksi. Taimet ovat lisäksi aluksi hyvin hidaskasvuisia ja jäävät helposti kuusien tuhoamiksi. Suurimmaksi osaksi nykyiset metsälehmukset ovatkin syntyneet kanto- tai juurivesoista. Metsälehmus on yllättäen maamme pitkäikäisimpiä puulajeja, se saattaa saavuttaa 1000 vuoden iän, eli on samaa tasoa tammen kanssa. Eräänä syynä sen pitkäikäisyyteen on sen kestävyys tuholaisia vastaan. Suurimmat Suomessa elävät metsälehmukset ovat Ruissalossa ja Tammisaaren ympäristössä, niiden pituus voi olla yli 30 metriä.
Metsälehmus tunnettiin aikaisemmin paremmin nimellä niinipuu, sen kuorikerroksessa on pitkittäisiä sitkeitä puusyitä, joita on käytetty jo vuosituhansia köysien ja jopa verkkojen rakennusaineina. Suomessa maanomistajat maksoivat 1500 luvulla osan veroistaan niininä. Määrät olivat niin suuria, että verotuksen katsotaan olleen merkittävä syy niinipuukannan taantumiseen. Maunulan pähkinälehtoalueen niinipuut ovat ilmeisesti ryhmittäisinä peräisin juurivesoista. Niiden säilyttäminen ja hoito on meille maunulalaisille kunnia-asia.

Metsälehmusta on esitetty Maunulan nimikkopuuksi käyttäen sen vanhaa nimeä niinipuu, jonka kaupungin viherosasto ja ympäristökeskus ovat hyväksyneet. Nimikkopuun julkistaminen tapahtui 6.7.2001 näkyvimmän niinipuuryhmän luona vanhan hyppyrimäen lähellä. Niinipuita on pähkinärinnealueen lisäksi ainakin rakennetuilla lehtorinteillä pihapuina, Pakilan ja Maunulan raja-alueilla sekä Pirkkolassa.

          
               Nimikkopuu 6.8.2001                                                             Nimikkopuu 21.1.2002
 

NIINIEN VALMISTUS

Niinien valmistusohjeita ei nykyisistä tietokirjoista löydy, 1930-luvulla julkaistussa Kodin Tietokirjassa on seuraava niinien valmistusohje:

"Keväällä tai kevätkesällä kaadetaan niinipuu, oksat karsitaan ja kuori irroitetaan pitkinä kapeina suikaleina tyvestä alkaen. Suurimmat oksatkin kuoritaan. Niini kasvaa kuoren ja puun välissä ja irtoaa puusta kuoren mukana. Kuorista tehdään nippuja, jotka pannaan kauttaaltaan veteen ja saavat liota 4-8 viikkoa. Kun niinet helposti irtautuvat, nostetaan niput vedestä ja niinet irrotetaan tarkoin kuoresta. Lima huuhdotaan pois ja niinet levitetään aurinkoon kuivumaan. Kuivina lajitellaan pitkät ja leveät erikseen kutomista tai muuta askartelua varten, lyhyet pätkät sopivat esim. kasvien sitomiseen. Niinet säilytetään nipuissa."

Nykyisin käsitöihin käytetään enimmäkseen sileätä raffianiintä, joka valmistetaan erään palmulajin lehdistä. Niinipuuniini tuodaan Suomeen pääasiassa Venäjältä karkeampia käsitöitä ja kukkien sidontaa varten. Koska niinipuut joudutaan niinittämistä varten kaatamaan, on ymmärrettävää, että liiallisen niiniveron vuoksi Suomen olosuhteissa metsien niinipuut hävisivät melkein kokonaan. Puisto- ja pihapuina niitä on onneksi vielä jäljellä, mutta huonon uudistumiskykynsä vuoksi uusia niinipuumetsiköitä, joista vielä Topeliuksen Maamme-kirjassa mainitaan, ei pääsen syntymään.

[ Kasvit ] [ Luontopolun pysähdyspaikka 5 ]